Koulussa on tänään uintia ja Magdaleena on koko päivän kotona.
Magdaleena harhailee edes takaisin ja riitelee kaikkien kanssa. Välillä katsoo kauan surullisena sateisesta ikkunasta.
Sitten hän härnää pienempiä sisaruksia, kantelee, natisee ja yrittää taas olla kiltti. Sanoo isälle: "Minulla on isä hirveän levoton olo ja isä keksi, että katsotaan you tubesta Robinia. Jos se saisi paremmalle tuulelle.
Ja saahan se. Vähäksi aikaa pieneltä tytöltä unohtuu se, että muilla on hauskaa uimassa ja se, että huomenna muut ihmettelevät; Miksi et ollut meidän kanssamme uimassa? Olitko taas kipeä uinti päivän? Miten ihmeessä se on mahdollista?
Onneksi Magdaleena on muuten terve! Ei tämä ole ainut ongelma, joka voi estää ihmiseltä uimisen. Voi olla vaikea epilepsia, korva ongelmia tai tarttuvia tauteja. Me voimme onneksi mennä uimaan toisena päivänä sitten ja laittaa uimalassa vaivihkaa uimapuvun, missä on pieni helma ja jossa on tällainen merkki: Uimamerkki Sillä tämän merkin kanssa saa mennä uimalassa saunaan uimapuvun kanssa.
Joku voi olla sitä mieltä, että kyllä lapsi pitäisi opettaa olemaan rehellinen. Minä olen sitä mieltä, että jokaisen ihmisen housujen sisältö, on hänen oma asiansa. Samaa mieltä on opettajakin. Jos Magdaleena haluaa joskus itse kertoa muille ongelmastaan, hän voi sen tehdä. Niin kauan, kun hän ei halua, aikuiset kotona ja koulussa suojelevat hänen salaisuuttaan.
Onnellinen lapsuus on myöhempien vuosien takia todella tarpeellinen ja jos muutaman päivän poissaolo koulusta vuosien mittaan mahdollistaa sen, niin sitten teemme niin.
