Minä, ystäväni, Magdaleenan isoveli ja naapurin poika kävimme tänään katsomassa Juuso Kekkosen monologia Outo Homo. Monologi kertoi Kekkosen matkasta omaan seksuaalisuuteensa. Hän kuvailee itsensä heterohkoksi mieheksi, joka rakastui naiseen, joka korjasi sukupuolensa mieheksi ja on nyt jo elänyt miehensä kanssa onnellisena vuosia. Kekkosen lähestymistapa tabuna tunnettuun asiaan oli sekä lämminhenkisen humoristinen, että myös samalla raa`an rehellinen. Parituntisen monologin varrella tuli sekä naurettua ääneen, että oltua myös silmät täynnä kyyneliä. Oli jotenkin ihmeen helppo samaistua tähän välillä alastomanakin lavalla heiluvaan outoon homoon, jonka seksielämä ja elämänasenne itsevalittuine lapsettomuuksineen oli todella vastakkainen oman tilanteeni kanssa. Itse elän tähän asti onnellisinta elämänvaihettani vanijaisessa yksiavioisessa heterosuhteessa suurperheen äitinä. Ehkä siksi olikin niin hämmentävää, että omat mielipiteeni ja ajatukseni olivat lähes klooneja Kekkosen mielipiteiden kanssa.
Monologin ikäraja on 16-vuotta ja suosittelen ehdottomasti kaikkia viemään itsensä ja ennen kaikkea nuorensa katsomaan monologia. Monologi on pyörinyt jo jonkun vuoden, joten kiire taitaa olla, jos aikoo keritä sen näkemään. Lippuja voi ostaa Tiketistä: http://www.tiketti.fi Viisi tähteä Magdaleenan äidiltä. :)
Viimeisimmässä Stradassa on ensin juttua sukupuolensa korjanneen naisen säveltäjän urasta ja sitten kohdassa 7:20 on juttua Oudosta homosta:
http://areena.yle.fi/tv/2162348
lauantai 26. huhtikuuta 2014
sunnuntai 13. huhtikuuta 2014
Pääsiäisperinteitä
Olemme muuttaneet tänne aikoja sitten pääkaupunkiseudun kiireitä pakoon ja siellä perinteet olivat aivan erilaiset. Siellä ei ollut suotavaa käydä pimpottamassa vieraiden ihmisten ovikelloja ja virpoa sai vain ennealta sovitusti ja sukulaisia. Eikä meidänkään ovella koskaan ennen ollut käynyt virpojia.
Anoppi on kertonut, että pääkaupunkiseudun lehdissäkin on ollut kirjoittelua virpomista vastaan. Erilaiset elävät perinteet ovat eripuolella Suomea.
Meidän kylämme perinteet ovat kahden eri perinteen summa. Toisaalta alun pitäen Ortodoksisessa Itä-Suomalaisessa perinteessä pyhäpukuun sonnustautuneet lapset kiersivät talosta taloon lyöden aamutuimaan virvottavia palmunlehviä esittävillä pajunkissavitsoilla hokien virpomisloruja ja odottaen saavansa palkaksi viikon päästä pääsiäissunnuntaina rahaa tai kananmunan. Ja toisaalta taas Ruotsista Suomeen levinneen perinteen, jossa pienet ihmiset pukeutuvat noidiksi ja kiertelevät kahvipannujen kanssa keräämässä sinne makeisia.
Meidän kylämme perinteessä aamu- ja iltapäivän aikana kylän lapset kiertävät talosta taloon virpomassa kasvot maalattuina ja noidiksi pukeutuneena kauniisti koristeltujen vitsojen kanssa ja odottavat saavansa palkaksi tikkareita ja suklaata. Ja saavatkin aina.
Virpomisloru kuuluu täällä näin: "Saako virpoa? Virvon varvon tuoreeks terveeks, vitsa sulle, palkka mulle. Hyvää pääsiäistä!" Pienistä virpojista tulee kaikille hyvä mieli ja joskus vähän riitaisakin kylä tuntee vahvaa yhteenkuuluvuuden tunnetta.
Meillä virpomiseen valmistauduttiin huolella ja siitä puhuttiin ja pitkään. Isosisko puki ja maalasi Magdaleenan kasvot pelottavaksi noita-akaksi ja pikkusisko puettiin noidan kissaksi. Joka talossa oli saanut virpoa ja palkat on jo nautittu suurella innolla. Kohta katsomme pääsiäispupusta kertovaa elokuvaa ja makaamme sikinsokin sohvalla. Hyvää pääsiäistä!
Anoppi on kertonut, että pääkaupunkiseudun lehdissäkin on ollut kirjoittelua virpomista vastaan. Erilaiset elävät perinteet ovat eripuolella Suomea.
Meidän kylämme perinteet ovat kahden eri perinteen summa. Toisaalta alun pitäen Ortodoksisessa Itä-Suomalaisessa perinteessä pyhäpukuun sonnustautuneet lapset kiersivät talosta taloon lyöden aamutuimaan virvottavia palmunlehviä esittävillä pajunkissavitsoilla hokien virpomisloruja ja odottaen saavansa palkaksi viikon päästä pääsiäissunnuntaina rahaa tai kananmunan. Ja toisaalta taas Ruotsista Suomeen levinneen perinteen, jossa pienet ihmiset pukeutuvat noidiksi ja kiertelevät kahvipannujen kanssa keräämässä sinne makeisia.
Meidän kylämme perinteessä aamu- ja iltapäivän aikana kylän lapset kiertävät talosta taloon virpomassa kasvot maalattuina ja noidiksi pukeutuneena kauniisti koristeltujen vitsojen kanssa ja odottavat saavansa palkaksi tikkareita ja suklaata. Ja saavatkin aina.
Virpomisloru kuuluu täällä näin: "Saako virpoa? Virvon varvon tuoreeks terveeks, vitsa sulle, palkka mulle. Hyvää pääsiäistä!" Pienistä virpojista tulee kaikille hyvä mieli ja joskus vähän riitaisakin kylä tuntee vahvaa yhteenkuuluvuuden tunnetta.
Meillä virpomiseen valmistauduttiin huolella ja siitä puhuttiin ja pitkään. Isosisko puki ja maalasi Magdaleenan kasvot pelottavaksi noita-akaksi ja pikkusisko puettiin noidan kissaksi. Joka talossa oli saanut virpoa ja palkat on jo nautittu suurella innolla. Kohta katsomme pääsiäispupusta kertovaa elokuvaa ja makaamme sikinsokin sohvalla. Hyvää pääsiäistä!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)